You break my heart

Oon pahoillani siitä ett kopioin tän kuvan tai yritän matkii tai jtn sinnepäin..tää kuva vaa kertoo nii paljo mun fiiliksest. Mulla on kyl parempi olo ku eile mut jotenki haikee. Tekee mieli vaa kaivautuu peiton alle ja murehtii kaikkee mut pakko tehä jotain etten tuu hulluks. Tänää sit varmaanki yritän unohtaa kaikki murheet ja käväsen kamun luona. Oon harkinnu haluunks kertoo niille täst blogist mut en oikee tiiä miten selittäisin tän..ne ihan oikeesti huolehtii musta mut haluun olla välillä vaa yksin. Kyl niitä hyviiki päivii tulee,kai. Sillon kerron fiilingeis kyll täällä. Nyt vaa vituttaa eniten se ett mun kamun on pakko olla nii vitun ärsyttävä..onkoha se enää kamu. Kaikki on kyl nykysi paljo paremmi mut en kestä sitä tunnetta ett voisin menettää sen jota rakastan. Oon tuntenu itseni tosi yksinäiseks viime aikoina. Ja yritän koko ajan vaa hymyillä ja olla ihanku mitää ei tapahdu. Välillä tekee mieli vaa itkee..sillo ku sain selville ett se jätkä tykkää varmasti mun kamusta ja ne olis kohta yhessä,koko elämä kaatu mun päälle. Mä lukitauduin vessaa ja itkin siellä varmasti vitun pitkää..viiltelin vaikka jälkeenpäin se tuntuu kyl tosi tyhmältä. Yhen jätkän takii vaa koko elämä on ollu silkkaa helvettii. Yritän vaa jaksaa. Uskon ett kaikki kuitenki kääntyy parhaimpaan päin. Onha mul toinen jätkä..tai sis oon sen kaa tosi hyvis väleis mut en usko et se on mun tyyppii..pitää vähä miettii asioit. Kiitti uuellee ett luit

Something always brings me back to you

Moi kaikille jotka lukee tätä..tuskin ees kukaa lukee. Alotin tän blogin kirjottamist sen takii koska on pakko purkaa tunteita jotenki. Kerron kaikille omista tunteista ja fiiliksist ja kerron aina vähä kaikkee. Yksinkertasesti en vaa voi kertoo näist tunteist kellekkää..tuskin kukaa ees ymmärtäis mua. Jotkut saattais vähätel tai yksinkertasesti haukkuu mut pystyy tai jotain.. En oikee haluu vaa kertoo kellekkää mitää ja pelottaa vähä..ku en osaa aina muuttaa ajatuksii sanoiks. Koko ajan mun pitää esittää normaalii..se ei kyl välillä oo kovin helppoo. Välillä tuntuu tosi raskaalta ees vaivautuu olee kamujen kaa. Kaikki tää vitutus johtuu siitä ett en vaa jaksa enää yht tyyppii.. se saa aina kaikkee ja tykkään yhest pojast nii seki aikoo kai viiä sen multa vaikka tiiän ett se ei ikinä ees vilkaisis mua päin. Se juttelee koko ajan vaa sen tyypin kaa ja kyl se sinänsä munki kaa juttelee mut vähemmä..ja eri taval.. ja oon kyl yrittäny jaksaa ja jotenki päästä tän asian yli mut se ei onnistu..se mun ''kamu'' on sillee ihanku se olis viaton eikä tee yhtää mitää pahaa...sitte mun toine kaveri viel suojelee sitä..voispa kaikki olla helpompaa..oli pakko alottaa tälläne blogi koska voin purkaa tunteet rauhassa. Sekin viel vituttaa ett mua on aina pakko syyttää kaikesta..siis ihan oikeesti vanhemmat syyttää mua vaikka en oo tehny mitää väärää..joskus mulla on hyvii päivii ja välil pahoi mut silti yritän jaksaa ja pidän sitä iloisen persoonan ulkoasuu kotona varsinki.. oon välil satuttanu itteeni ja kaikkee ku en oo vaa jaksanu tätä kaikkee paskaa..ainoo täs päiväs ilone asia oli se ett sain kokeesta älyttömän hyvän numeron..ja blogista vähä tietoo ett en oikee viiti pistää kuvii itestäni koska en haluu ett mun kamut saa selville täst blogist tai mun vanhemmat..haluun pitää tän niiltä salassa..muita kuvii kyl varmaankin tulee mut en oo valmis näyttämään itteeni vielä. Joskus sitten. Kiitti paljon kun vaivauduitte lukemaan tän ja anteeks etukäteen jos oon joittenki mielestä teini joka pyörittää draamaa..